Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan alainen kappeli vuonna 1589, josta Stolbovan rauhan jälkeen muodostettiin evankelis-luterilainen seurakunta noin 1632 . Oma kirkkoherra mainitaan 1635. Pälkjärvestä jäi Leppälahden rukoushuonekunta Venäjän puolelle Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja liitettiin Ruskealaan. Leppälahden pohjalle perustettiin myöhemmin Soanlahden kappeli. Ruotsin puolelle jäänyt osa, johon kuului kappeli ja kirkko, liitettiin Tohmajärven kappeliksi 1727. Isonvihan aikana venäläiset ryöstivät kirkon, joka paloi 1705, ja samoin kirkkoa ryöstettiin samoin 24–28.10.1741. Pälkjärvi erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi kuninkaan käskykirjeellä 11.12.1794. Kirkko ja kellotapuli paloivat ukkosen tulesta 25.7.1860. Pälkjärven seurakunta lakkautettiin 1948.
Vuonna 1909 annettiin määräys Pälkjärven itäosan liittämisestä juuri perustettuun Värtsilään annettiin määrätys 1909, mutta Jänisjärven itäpuoliset kylät liitettiin Värtsilään vasta 1936 ja Jänisjärven nurkkaus, Luopasniemi sittemmin Soanlahteen. Kristillisen diakoniatoiminnan seurauksena Pälkjärvelle perustettiin diakonin virka 1933. Toinen hengellinen yhdistys Kurikan kristillinen opintokerho (per. 1935) anoi ensin seurakunnalta sitten kunnalta omaa rukoushuonetta, mutta joutui sen itse kuitenkin rakentamaan ja rukoushuone vihittiin käyttöön 4.12.1939. Seurakuntaan kuului myös Pälksaaren piirimielisairaala, perustettu 1924. Talvisodan aikana seurakunta oli evakuoituna Maaningalla ja jatkosodan aikana Laihialla mutta siirtoväki sijoitettiin Liperiin, Pielisensuuhun, Pyhäselkään, Enoon ja Kiihtelysvaaraan.
Muut nimet
Pelgjärvi
Kylät
Anonniemi, Iljala, Jero, Kuhilasvaara, Kurikka, Makari (Makarinvaara), Naatselkä, Potoska, Puikkola, Pälksaari ja Tyytysaari
Naapuriseurakunnat
Kitee, Ruskeala, Soanlahti, Tohmajärvi, Värtsilä
Papisto
Kirkkoherran palkasta pitäjänkokouksen pöytäkirjassa 25.5.1794 ja vahvistus 11.12.1794. Piispantarkastuksessa 7.3.1797 määrättiin, että kirkkoherra saisi entisen kappalaisen sekä lukkarin ja koulumestarin palkat, joiden virkojen huoitamisesta hän sai pitää huolta virantoimittajien kautta.
Kirkkoherrat
1637–1646 Johannes Martini Nätäin
1647–1658 Michael Thomae Paloposki
1673 Matthias Canuti
1686–1690 Sigfridus Martini Auvonius
1694–1705 Anders Herkepæus
1705–1726 Erik Aquilander
1795–1833 Lars Johan Hultin
1835–1846 Sigfrid Gustaf Kroijerus
1848–1856 Karl Alfred Nystén
1859–1869 Lars Anders Landgren
1870–1892 Fredrik Forsman
1893–1899 Johan Zakris Hartman
1900–1909 Johannes Paavali Leivonen
1910–1932 Elis Richard Siimes, nimitetty 1908
1934 Frithjof Slöör
1937–1948 Veikko Korvenheimo
Kappalaiset
1672–1681 Henricus Philippi
1706 Peter Wahlberg
1726–1732 Zacharias Cygnæus
1791–1795 Lars Johan Hultin
Pitäjänapulaiset
1733 Abraham Winqvist
1734–1739 Jonathan Gestrin
1739–1747 Emanuel Foenander
1750–1777 Henrik Almenius
1780–1786 Anders Norrgren
–1791 Isaak Wegelius
Ylimääräiset papit
1801–1802 Gustaf Fredrik Hjerppe, kirkkoherran apulainen
1802–1813 Anders Renvall, kirkkoherran apulainen
1813–1820 Simon Vehonius, kirkkoherran apulainen
1820–1823 Johan Fredrik Bergh, kirkkoherran apulainen
1823–1832 Anders Henrik Reilander, kirkkoherran apulainen
1832–1835 Anders Vinter, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1846–1848 Jonas Gabriel Grahn, sijaiskirkkoherra
1846 Gregorius Monell, sijaiskirkkoherra
1846 Johan Gideon von Becker, vt. kirkkoherra
1856 Karl Fritjof Calonius, vt. kirkkoherra
1856–1857 Johan Jakob Strömmer, vt. kirkkoherra
1857–1859 Nils August Berghäll, vt. kirkkoherra
1869–1875 Johan Sahlman, vt. kirkkoherra, Värtsilän tehtaan saarnaaja
1870 Erik Adrian Nygren, vt. kirkkooherra, Tohmajärven kappalainen
1892–1893 Juho Heikki Ihalainen, vt. kirkkoherra
1899–1900 Johannes Paavali Leivonen, vt. kirkkoherra
1909 Toivo Kukkonen, vt. kirkkoherra
1909 Karl Eliel Mela, vt. kirkkoherra
1909–1910 Emil Hackman, vt. kirkkoherra, välisaarnaaja
Arkisto
Pälkjärven seurakunnan rippikirjat ja historiakirjat alkavat vuodesta 1851 ja tilikirjat vuodesta 1851. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1794–1985.
Seurakunnan appila paloi 2.1.1851, jolloin koko arkisto tuhoutui. Vuoden 1797 tarkastuksessa oli historiakirjoja vuodesta 1794 ja rippikirjoja vuodesta 1796. Ilmeisesti arkistoon kuului myös vanhempia kirkonkirjoja ja mainitut vuodet tarkoittanevat tarkastuksessa havaittuja silloin käytössä olleita kirjoja, ellei kirkonarkistoa ole tuhoutunut jo aiemmin tuntemattomalla tavalla.
Seurakunnan lakkauttamisen jälkeen sen arkisto siirrettiin evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alaiseen Lakkautettujen seurakuntien keskusarkistoon (LSKA), jossa asiakirjoihin tehtiin merkintöjä vuoteen 1990 saakka. Keskusarkisto liitettiin Mikkelin maakunta-arkistoon 1990.