Sotkamon emäseurakunta määrättiin jaettavaksi kahteen pitäjään ja Jormasjärven kolmannen luokan konsistoriaalinen kirkkoherrakunta perustettavaksi Sotkamon lounaisista osista silloisten palkansaajien, sekä kirkkoherran että kappalaisen, viroistaan poistuttua sekä heidän oikeudenhaltijain ja kirkollisviraston leski- ja orpokassan oikeutta loukkaamatta keisarillisen senaatin päätöksellä 11.5.1897, mutta tämä päätös peruttiin 1908. Sotkamon seurakunnan jakokysymys nousi myöhemmin uudelleen esiin ja uuden itsenäisen kirkkoherrakunnan perustamista ajanut kokous järjestettiin Jormaskylässä Tuhkalan talossa 5.6.1922, mutta tällöinkään asia ei edennyt, ja Jormasjärven seurakunta jäi perustamatta.
Perustettavaan seurakuntaan olisi tulleet kuulumaan Sotkamon Alasotkamon kylästä tilat rekisterinumeroilla 12, 13, 18, 20, 21, 24, 27, 29, 30, 32, 34, 35, 37, 38, 40, 41, 43, 43 ja 45–53 sekä Jormasmäen, Korholanmäen ja Laakajärven kylät kokonaisuudessaan. Keisarillisen senaatin kirkollisasiain toimituskunta hylkäsi Jormasjärven uuden seurakunnan alamaisen anomuksen 1902, jossa valtion rahoista anottiin myönnettäväksi 10 000 markan suuruinen summa kirkon rakennusrahaston pohjaksi. Perustamattomalla seurakunnalla ei ollut omaa papistoa, mutta Jormasjärvelle mainitaan olleen määrättynä ylimääräisiä pappeja suorittamaan kirkollisia toimituksia 1887–1908.