Mainitaan paikkakuntana jo 1477. Kuningas Kaarle XI lahjoitti kiitollisuudesta liivinmaalaisen aatelismiehen Henrik Wreden leskelle Gertrud von Ungern-Sternbergille esimerkiksi Anjalan kartanon Elimäen neljänneksessä 17.9.1605. Alkuaan Elimäen anneksiseurakuntaan kuulunut rukoushuonekunta sen jälkeen, kun muutamat Anjalan kartanon alustalaiset saivat rakentaa oman kirkon kuninkaan luvalla 15.5.1692, jossa Elimäen papisto toimitti jumalanpalveluksia joka kolmantena sunnuntaina. Uusi kirkko rakennettiin 1748 ja venäläiset ryöstivät sitä Kustaan sodan aikana 1789–1790. Muodostettiin kappeliseurakunnaksi 1789, jolloin myös ensimmäinen kappalainen astui virkaansa. Venäläiset särkivät kirkon ikkunat Suomen sodan aikana 1808. Erotettiin Elimäestä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi keisarillisella käskykirjeellä 13.4.1863, jolloin määrättiin kirkkoherran yksin hoidettavaksi, mutta kirkkoherra oli velvollinen palkkaamaan itselleen virallisen apulaisen, jos tuomiokapituli katsoi asian tarpeelliseksi. Anjalan ja Sippolan kunnat liitettiin Anjalankosken kunnaksi 1975 ja Anjalankosken kunta liitettiin Kouvolan kaupunkiin 2009.
Muut nimet
Aniala
Kylät
Ahvio, Anjala, Junkkari, Kaukasuo, Korpi, Muhniemi, Takamaa, Ummeljoki
Naapuriseurakunnat
Elimäki, Kymi, Ruotsinpyhtää, Sippola, Valkeala
Papisto
Kappalaisen virkatalon lahjoitti vapaaherra Wrede Anjalan säterikartanon maista 1788. Kappalaisen palkasta tehtiin suostumukset Anjalan kartanossa 19.3.1788 ja 17.7.1791, joista ensiksi mainittu vahvistettiin 8.6.1788. Kirkkoherran virka määrättiin asetettavaksi samalla tavalla kuin Loviisassa keisarillisessa käskykirjeessä 13.5.1863. Kirkkoherran valtakirjasta keisarillinen käskykirje 23.5.1864.
Vapaaherra Otto Wreden leski Charlotta Regina Duffus lahjoitti testamentissaan seurakunnalle 500 riikintaalaria, jolla summalla Kaarnatan tila ostettiin, ja jonka tuloilla palkattiin niin kutsutun Regina-koulun opettaja, mistä asiasta tuomiokapitulin pöytäkirjassa 25.7.1804. Koulu perustettiin 1803 ja koulun yhteyteen perustettiin Suomen ensimmäinen kansankirjasto. Koulu toimi kiertokouluna, kunnes varsinainen koulutalo rakennettiin Anjalan kirkonkylään 1843. Koulun toiminta päättyi kansakoululaitoksen vakiintumisen myötä 1931.
Kirkkoherrat
1865–1874 Gustaf Leonhard af Enehjelm
1875–1879 Johan Gustaf Snellman
1880–1896 William Veckman
1897–1904 Kaarlo Magnus Olander
1905–1910 Anton Vilhelm Suurpää (Sederström)
1911–1920 Frans Hjalmar Parmala (Prins)
1924–1929 Juho Arvi Metsovaara
1929–1950 Väinö Rautiainen
Kappalaiset
1789–1793 Alexander Ruuth
1794–1807 Anders Johan Kiljander
1807–1820 Karl Otto Bökman
1822–1824 Josef Gabriel Vallenius
1825–1827 Gustaf Adolf Hoffrén
1828–1831 Adolf Vilhelm Roschier
1833–1835 Anders Johan Wenell
1836–1837 Adolf Lyra
1838–1839 Anders Gustaf Sevén
1840–1845 Robert Toussaint Enckell
1846–1855 Karl Johan Antell
1856–1865 Gustaf Leonhard af Enehjelm, virka lakkautettiin
Apupapit ja armovuodensaarnaajat
1828–1829 Erik Johan Roschier, kappalaisen apulainen
1832–1833 Johan Adolf Järnefelt, armovuodensaarnaaja
1833–1834 Anders Gustaf Eklund, armovuodensaarnaaja
1836 Olof Nevander, armovuodensaarnaaja
1837 Johan Fredrik Kjellstrand, armovuodensaarnaaja
1837–1838 Karl Fredrik Kockström, armovuodensaarnaaja
1845–1847 Kristian Fredrik Gestrin, armovuodensaarnaaja
Ylimääräiset papit
1820–1822 Karl Fredrik Relander, vt. kappalainen
1824–1825 Gustaf Adolf Hoffrén, välisaarnaaja
1827–1828 Johan Björkström, välisaarnaaja
1831–1832 Herman Olivier Roschier, virkavuoden saarnaaja
1874–1875 William Veckman, vt. kirkkoherra
1879–1880 William Veckman, vt. kirkkoherra
1891 Erik Vilhelm Hagfors, vt. kirkkoherra, kirkkoherran apulainen
1895 Juho Hotinen, vt. kirkkoherra
1896–1897 Kaarlo Magnus Olander, vt. kirkkoherra
1903– August Valfrid Leikkonen e Vesterling, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra
1904–1905 Edvin Alfons Holmström, vt. kirkkoherra
Arkisto
Anjalan seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1791, tilikirjat vuodesta 1769 ja historiakirjat vuodesta 1789. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Mikkelissä ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1755–1956.
Venäläisten mainitaan vieneen seurakunnan rippikirjat Kustaan sodan aikana toukokuussa 1790, jolloin myös kirkkoa ryöstettiin ja sen kellotapuli poltettiin.